Kävin aamulenkillä rannassa ja vastaan tuli kevään ensimmäiset rentukat.
Omalle pihalle en jostain syystä halua keltaisia kukkia, mutta kyllähän ne luonnossa on niin kauniita. Siellä myös uimaranta odottaa vielä vähän aikaa uijiaan.
Tällaiselle vesipedolle ja rantaelämästä nauttijalle tämä saari on oivallinen paikka asua, koska ympäriinsä puolen kilometrin säteellä on ranta. Kaikesta tästä huolimatta unelma omasta pienestä rantatilkusta elää edelleen.
Alppiruusut ja moni muukin kasvi on nyt kaivettu maahan. Nyt ei muuta kuin kastelua ja odotusta, että mitä tuleman pitää.
Ehkä seuraava urakka on aitauksen rakentaminen uudelle koiralapselle. Tulevana viikonloppuna mieheni lähtee sitä hakemaan, mutta saattaa olla, että myös minä joudun lähtemään mukaan toiseksi kuskiksi. Matka on näet aikas pitkä tuonne Keski-Ruotsiin.
Kirsikkapuussakin on jo silmut.
Aurinkoista päivää kaikille teille jotka jaksatte käydä näillä sivuilla aina vain enenevässä määrin . Kommentteja harva jättää, mutta ymmärrän sen. Tosi harvoin itsekään kommentoin, vaikka seuraan tiiviisti suosikki-blogejani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti