Tässä meidän perheen riiviö katsoo niin viattomana ja rakastettavana. Lapset ovat kasvaneet jo sen verran isoiksi, että heidän kanssaan pääsee aika helpolla, mutta tämä eläinkunnan edustaja työllistää sitäkin enemmän.
En tiedä onko kasvatuksessa jokin mennyt vikaan.
Kaiken tämä tyyppi kaluaa jos hampaisiinsa saa.
Ehkä tämä kaikki pitää laittaa nuoruuden piikkiin ja toivoa, että ikä tuo kypsyyttä lisää.
Muistelen, että edesmennyt Cina tyttönen oli samnlainen, mutta kasvoi niin kivaksi ja rauhalliseksi koiraksi ajanmyötä.
Olen laitellut tässä pikkuhiljaa joulua, ommellut mm. uudet tyynynpäälliset sohvaan. On vain parempi tehdä nämä joulusisustukset aivan viimemetreillä, että koti on edes jonkinlaisessa kuosissa jouluaattona tämän asukkaan jäljiltä.
Kuvanottohetkellä olimme lähdössä aamulenkille. Tässä poika odottaa niin kiltista pää kallellaan ja kysyy, että joko mennään.
No mennään, mennään.
