8.3.2014

Ihanaa, kaunista Naistenpäivää!





Kuvassa on kortti, jonka sain omalta rakkaalta tyttöseltäni  naistenpäivänä joitakin vuosia sitten. Löysin kortin viikko sitten kirjakaappini kätköistä. Koko talven kestäneen remontin jälkeen siivosin kaappia ja siirsin sen takaisin omalle paikalleen. Siellä kaapissa kortti oli kaikkien tärkeiden ja rakkaiden muistojen joukossa. 
Kuva kertoo minulle ainakin rakkaudesta, ilosta, välittämisestä ja sitkeydestä. Mietin sitä kuinka elin  kauan sitten lapseni kanssa kahden, yksinhuoltajana. Minulla oli silloin yhden naisen yritys. Tein pitkää päivää, ja välilla yötäkin. 
Tämä pieni tyttöni, alakoululainen, joutui selviytymään silloin paljon yksin arjen asioista. Onneksi oli matkapuhelimet, että saimme toisiimme yhteyden tarvittaessa. Kuinka monta kerta hän soitti minulle ja sanoi, että "avain jäi kotiin, mutta menin naapuriin ja soitettiin sieltä huoltomiehelle, joka aukaisi oven". Toimelias jo pienestä pitäen.
Itselläni on ollut huono omatunto siitä ajasta, että jäikö lapseni vaille jotain tärkeää. Olemme puhuneet asiasta useita kertoja.
Nyt hän elää omillaan, ja (yllätys, yllätys) on myös toiminut yrittäjänä jo pari vuotta vakituisen työnsä ohella. Olen aina hämmästellyt hänen rohkeuttaan tarttua uusiin asioihin, raivata oma tiensä.  Nyt päälle parikymppisenä hän ei ole ollut päivääkään työttömänä ja uusia haaveita on mm. radiotoimittajan työstä (hakupaperit on vetämässä koulutukseen). Sosiaalisena, ulospäinsuuntautuneena ihmisenä kaveripiiri on laaja ja rakkauskin on löytynyt elämään. Ehkä olen tehnyt jotain oikein.

Hyvää Kansainvälistä naistenpäivää meille kaikille!

Ei kommentteja: