Olipas se mennyt viikko oikea koettelemusten viikko. Pakkaset on tuottaneet melko paljon ylimääräistä vaivaa. Yhtenä iltana auto ei käynnistynyt töistä lähtiessä. No, soitto kotiin ja P. tuli antamaan virtaa. Ylimääräistä huolta tuottaa autoilu näin kovilla keleillä.
Nyt olen kuitenkin oppinut pukeutumaan silleen, että pysyn lämpimänä, vaikka joutuisin olemaan vähän kauemminkin ulkona. Ulkomuoto ei ehkä ole kaikkein esteettisin toppahousujen, pullakan toppiksen, silmille vedetyn pipon ja paksun kaulaliinan köyttämän naamataulun kanssa, mutta ei palele, ei.
Toisin on meidän nuorisolla; tyylistä ei tingitä edes tulipalopakkasilla. Toppahousut ei enää käy vaan farkuilla mennään, samoin on talvikenkien kanssa. Kukaan ei kuulemma pidä koulussa talvikenkiä, niinpä meidänkin pojulla on jaloissaan skeittikengät. Onneksi mummon kutomat villasukat edes kelpaa lämmikkeeksi.
Kotona on myös täytynyt lämmittää uunia enemmän kuin normikeleillä, joten puunkantoa on ollut tavallista useammin. Toisalta mukavaa on lämmitellä takkatulen lämmössä.
Lenkilläkään en ole käynyt kohta kahteen viikkoon, ei yksinkertaisesti tee mieli lähteä.
Toinen rassaava asia on ollut viikon kestävä televisiohuoneen remontti, joka on nyt onneksi valmis. Täytynee pitää pieni tauko tässä ehostuksessa. Yli kuukausi on nyt kaikineen remontoitu ja paikat ovat olleet koko ajan jotenkin sekaisin. Työkaluja, seinälistoja, tapetteja, liisteriä, maalia ja vaikka mitä oli kaikki paikat täynnään. Kaikein raskainta on saada aikaan yksimielinen päätös tapettien väreista, kuoseista ja muusta sisustukseen liittyvästä. Mukava on saada uutta pintaa, mutta hermoja se vaatii. Oltiin miehen kanssa välillä kuin kaksi sähikäistä, mutta nyt on rauha maassa, toistaiseksi.
Ensi viikolle parempaa luvassa, ainakin kelien suhteen. Tänäänhän saamme myös Suomelle uuden johtajan, joten Onnea meille (ei edellisessäkään pomossa mitään vikaa ollut).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti