Sunnuntaina, kauniina pakkaspäivänä olin P:n ja Palin kanssa läheisessä metsässä pienellä kävelylenkillä. Tämä karvainen poika tarvitsee runsaasti liikuntaa ja täällä metsässä se saa juosta vapaana itsensä lähes henkihieveriin. Paikoin lunta oli paljon joten liikkuminen oli aika työlästä.
Tässä samassa metsässä olemme käyneet myös kesäisin käveleksimässä. Ympärillä paljon kallioita, mäntyjä ja hyvä kangasmaasto kulkea.
Myös meidän mustikat on poimittu tästä metsästä. Toissa kesänä, helteisessä säässä P keräsi pakastimen täyteen mustikoita.
Olin siellä kerran minäkin keräämässä, mutta marjamatka sai hieman koomisia piirteitä kun helteisessä säässä hyttysten syöttinä oleminen sai pinnan kiristymään. Siinä sai kyytiä niin poimuri kuin marjaämpärikin.
Tämä pieni yksiö odottaa vielä jokusen kuukauden asukkaitaan. Toivottavasti pesäpuu on silloin vielä pystyssä.
Viime kesänä huomasimme, että paikallinen energiayhtiö oli kaatanut puita isolta alueelta. Siellä ne on, tukkikasat, odottamassa jatkokäsittelyä. Niin kaunis metsä. Ikävää jos se hävitetään.
Tässä vähän turhamaisuutta. Ostin sävyttävää päivävoidetta tähän talven ja pimeän harmaannuttamaan kuontaloon. Töissä ei osaa olla ilman mitään ehostusta, mutta aamulla aikaisin ei jaksaisi kauheasti laitella itseään. Joten löytyyköhän tästä apua. Kevyt sävy kasvoille ja ripsaria ripsiin. Tuoksu ainakin on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti